lauantai 19. huhtikuuta 2014

Suppilolasse

Ohjeita sienilassen tekemiseen kurkimme Merisuolattu-blogista. Lähikauppamme valikoimaan ei kuitenkaan kuulunut ricottaa, joten korvasin sen maustamatomalla tuorejuustolla. Muutenkin ainesuhteita tuli hieman muuteltua, ja lisäsin makua antamaan tuoretta basilikaa sekä hiukkasen muskottia.

Lasagne suppilovahveroista (2 annosta)

Kastike: 
 
0,5 litraa kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
voita
oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
100 g tuoretta pinaattia
kourallinen tuoretta basilikaa
200 g ricottaa/maustamatonta tuorejuustoa
200 g ranskankermaa
1 sitruunan raastettu kuori
mustapippuria, suolaa
ripaus muskottia

lasagnelevyjä
parmesaaniraastetta

Laita sienet likoamaan. Silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua voissa pannussa. Kun se alkaa olla valmista, valuta sienet, purista niistä ylimääräinen vesi, lisää ne pannuun ja paistele vielä jonkin aikaa. Lisää sitten pannuun oliiviöljy, valkosipuli, pinaatti ja basilika ja pyörittele vielä nopeasti sekaisin.

Yhdistä juusto, ranskankerma ja sitruunankuori ja mausta seos mustapippurilla, suolalla ja muskotilla. Sekoita joukkoon sipuli-sieni-pinaattiseos. 


Voitele uunivuoka ja levitä pohjalle ensin kerros kastiketta, sitten lasagnelevyjä, taas kastiketta ja niin edelleen. Levitä vielä päällimäisten levyjen päälle kerros kastiketta ja ripottele pinnalle reippaasti raastettua parmesaania. 

Paista uunissa n. 200 asteessa 30 min. 



Tuomio: Helppoa ja hyvää, mutta tuorejuuston ja ranskankerman yhdistelmä oli hieman turhan rasvainen minun makuuni. Alkuperäisen ohjeen ricotta voisi toimia paremmin. Kokeilemme siis sitä seuraavalla kertaa.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Spaghetti alla puttanesca

Erilaiset pastat ovat tietysti helppo ratkaisu lihan välttelyyn ruokavaliossa, koska monet herkulliset pastakastikkeet ovat lihattomia.

Spaghetti alla puttanesca (jonka nimi on perheblogissa parempi jättää kääntämättä suomeksi) on yksinkertainen pastaklassikko, johon maku tulee tomaatista, oliiveista ja anjoviksesta. Jostain syystä sitä ei ollut tullut laitettua aikoihin.Tällä kertaa valmistimme puttanescan Nigel Slaterin ohjeella. Puttanescan maussa saa tuntua ronskisti suola ja chilin puraisu. Juustoa se ei kaverikseen kaipaa.

Spaghetti alla puttanesca (neljälle)

2 valkosipulin kynttä
0,5 tl kuivattuja chilihiutaleita
8 anjovisfileetä (sardelli)
4 rkl oliiviöljyä
800 g tomaatteja pilkottuna
500 g spaghettia
100 g mustia oliiveja (kalamata, kivet poistettu)
1 rkl kapriksia

Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä pannussa oliiviöljyä ja kypsennä siinä valkosipulia, chiliä ja anjoviksia hieman sekoitellen, kunnes anjovisfileet alkavat hajota.

Lisää lämpöä ja tomaatit pannuun. Anna kypsyä parikymmentä minuuttia. Keitä sillä välin pasta (pakkauksen ohjeen mukaan) reippaasti suolatussa vedessä.

Kun kastike on valmista, lisää siihen oliivit ja kaprikset ja sekoita joukkoon valutettu spaghetti.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ratatouille

Välillä tässä lihapaaston edetessä on käynyt mielessä onko mitään järkeä pitää taukoa lihan syömisestä kevättalvella/alkukeväästä, kun kaikki kasvikset ovat vielä julman hintaisia eikä kotimaisia juurikaan saa. Helpompaa ja edullisempaa voisi olla paastota vaikka loppukesästä jolloin kotimainen sato on parhaimmillaan. 

Ratatouille on kasvisruokaklassikko. Muistan sitä joskus kauan sitten tehneeni, enkä silloin ollut vaikuttunut. Tässä alkujaan ranskalaisessa the Kitchnin ohjeessa kaikki kasvikset ruskistetaan ensin erikseen pannussa ja laitetaan sitten yhdssä pataan, jossa ne saavat hautua puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, riippuen syöjän mieltymyksistä. Meidän patamme porisi vajaan tunnin verran. Ratatouilleen käytettävät kasvikset ovat aina jokseenkin samoja, mutta eri resepteissä niiden määräsuhteet vaihtelevat. Myös maustamisen suhteen on vaihtelua - tämän ohjeen tarjoamien laakerinlehden, timjamin ja basilikan lisäksi maustaa voi esimerkiksi provencen yrttisekoituksella. Oheiset määrät ja ainekset ovat ne joita itse käytimme.

Ratatouille (8-10 annosta)

2 kohtalaisen kokoista munakoisoa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2 keltasipulia
2 isoa paprikaa 
oliiviöljyä
1 solo-valkosipuli (yksikyntinen) / 3-4 valkosipulin kynttä 
2 tlk säilöttyjä luumutomaatteja (/tuoreita, kaltattuja ja kuorittuja tomaatteja)
laakerin lehti
1-2 rkl kuivattua timjamia tai muutama tuoreen timjamin oksa
tuoretta basilikaa
suolaa, mustapippuria

Pilko kaikki tuoreet kasvikset suuhun sopiviksi paloiksi aloittaen munakoisoista. Me leikkasimme ne melko isoiksi suorakaiteiksi/kuutioiksi. Laita munakoisot siivilään ja ripota suolaa päälle että koisot itkettyvät. Murskaa valkosipuli. Muista pitää kasvikset erillään toisistaan tässä vaiheessa, koska ne paistetaan kukin vuorollaan.

Esipaista kasviskuutiot padassa oliiviöljyssä: ensin kuullota sipuleita noin 10 minuuttia ja heitä sitten paprikat perään. Kuullota paprikoita sipuleiden kanssa vielä viitisen minuuttia. Siirrä sitten sipulit ja paprikat isoon kulhoon odottamaan. 


Lisää pataan hiukan öljyä ja nakkaa perään kesäkurpitsat sekä kunnon ripsaus suolaa. Kuullota kesäkurpitsoita viitisen minuutia ja siirrä ne kulhoon sipulien ja paprikoiden kanssa. 

Huom! Paistamisen aikana padan pohjalle muodostuu öljystä ja kasviksista irtoavasta mehusta ruskeaa paistokerrosta. Jos se näyttää alkavan palaa, käännä lämpöä pienemmälle. 


Huuhdo munakoiso juoksevalla vedellä ja valuta hyvin. Voit myös puristella vettä pois. Lisää vielä oliiviöljyä pataan ja kuullota munakoisoja kymmenkunta minuuttia. Siirrä nekin kulhoon muiden kasvisten kanssa. 

Lisää vielä kertaalleen pataan oliiviöljyä ja heitä sekaan murskattu valkosipuli. Kun valkosipuli alkaa tuoksua, lisä pataan tomaatit (laitoin tölkkitomaatit pilkottuna mehuineen), laakerinlehti ja timjami ja tomaattimehun alkaessa kuplia kaavi padan pohjalta sekaan sinne muodostunut ruskea paistokerros. Lisää kaikki esipaistetut kasvikset pataan ja käännä lämpö miedolle. Hauduta haluamaasi kypsyysasteeseen välillä sekoittaen.

Lisää tuore basilika karkeasti revittynä juuri ennen kuin poistat padan tulelta.


Tarjoa ratatouille esimerkiksi vaalean maalaisleivän, riisin tai couscousin kanssa.











maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sienimakaronilaatikko

 Myönnän että suhtaudun yleensä aika nuivasti sellaisiin kasvisruokiin, joista on tehty kasvisruoka korvaamalla jauheliha soijarouheella tai nakit soijanakeilla. Se tuntuu vähän mielikuvituksettomalta, enkä oikein ymmärrä miksi kasvisruuan pitäisi ensinnäkään jäljitellä liharuokaa, ellei sitten tavoitteena ole yrittää syöttää sitä pienille lapsille ilman että nämä huomaavat eron. (En tosin usko että lapset ovat niin helposti huijattavissa. Pikkulasta nirsompi ruokansa suhteen on ollut vain kauan sitten edesmennyt suomenpystykorvani).

On kuitenkin tullut joskus mieleeni kokeilla itsekin korvata lihaproteiini jollakin muulla. Sienet toimivat makaronilaatikossa kuin häkä. Ei vain ole tullut laitettua tätä aikoihin, koska Poika on sienitotaalikieltäytyjä, joka seuloo hienoimmaksikin silputut sienet ruuastaan. Tällä kertaa teimme Pojalle oman laatikon jauhelihalla, ja jätimme aikuisten laatikkoon sienet ja sipulit rouhean kokoisiksi palasiksi.

Sienimakaronilaatikko

400 g makaronia
n. 3 dl liotettuja suolasieniä, sekarouskut ovat hyviä, pilkottuna mieltymysten mukaan
iso sipuli silputtuna
3 munaa
5 dl maitoa
(suolaa)
mustapippuria
n. 1 rkl kirveliä (kuivattua)
voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
juustoraastetta, esim. emmental mustaleima (myös kuivahtaneet kannat sopivat hyvin)

Keitä makaronit suolatussa vedessä pussin ohjeen mukaan niin että ne ovat vielä napakoita, makaronit eivät saa olla löysää liimaa. Valuta makaronit. 

Paista sipulisilppu ja liotetut, pilkotut sienet pannussa voissa. 

Sekoita makaronit ja sipuli-sienisilppu sekä mausteet (suolaa lukuunottamatta) keskenään. Kaada seos reilunkokoiseen voideltuun uunivuokaan. 

Sekoita munat ja maito. Tarkista sienten suolaisuusaste ja säädä munamaidon suolamäärä sen mukaan. Valuta munamaito vuokaan. Ripota lopuksi pinnalle raastettua juustoa. 

Paista uunissa 180 asteessa n. 50 minuuttia. Pinta saa saada hieman väriä.  

torstai 10. huhtikuuta 2014

Falafel

Falafel, tuo kasvispullien kruunaamaton kuningas. Kikherneistä tai Egyptissä härkäpavuista valmistettu, rasvassa uppopaistettu pyörykkä. Sitä rakastavat meillä kaikki isästä poikaan ja emännästä koiraan.

Alla olevan taikinan perusresepti on kokiltamme Alilta, joka hemmotteli meitä ruuillaan kenttäkausilla Jordaniassa. Ainesmäärien osalta olemme katsoneet lisäohjeita Yaelianilta Appelsiineja ja hunajaa -blogista.

Falafelit (50-60 kpl)


500 g kuivattuja kikherneitä
sipuli 
puolen tusinaa valkosipulin kynttä
nippu sileälehtistä persiljaa
hieman pienempi nippu tuoretta korianteria
mieto vihreä chili 
mustapippuria
suolaa 

ruokaöljyä paistamiseen, esim. rypsi- tai auringonkukkaöljy

Liota kikherneitä vedessä yön yli ja valuta ne. Silppua karkeasti sipuli, yrtit ja chili, josta poistat siemenet.

Sekoita kaikki ainekset ja jauha ne melko karkeasti taikinaksi. Parhaan falafel-taikinan olemme mielestämme saaneet aikaan jauhamalla ainekset kolme kertaa lihamyllyn läpi (2x karkeampi terä, 1 x hienompi terä) ja antamalla sen jälkeen taikinan seistä jonkin aikaa, jotta se kosteutuu ja maut leviävät tasaisesti. Toki taikinan voi tehdä tehosekoittimen leikkurilla tai yleiskoneella tai vaikka sauvasekoittimellakin. Tärkeää on se ettei aineksia jauha liian hienoksi.



Kuumenna öljy laakeassa kattilassa tai esim wok-pannussa 180-asteiseksi. Lämpömittari on uppopaistajan ystävä, mutta vaihtoehtoisesti voit kokeilla öljyn lämpötilaa nokareella taikinaa. Öljyn täytyy alkaa kuplia voimakkaasti heti kun taikina putoaa sinne. Jos taikina vajoaa pohjalle, öljy on liian kylmää. Liian kylmässä öljyssä falafel imee sitä ja lopputulos on öljyisä klöntti.



Meillä on tällainen kodintarvikekaupasta
Wadi Musasta hankittu kätevä työkalu ('alb falafel) falafelien tekemiseen. Taikina pakataan tuohon päähän ja pyyhkäistään öljyyn. Nopeaa ja näppärää! Syntyvät pullat ovat litteänpyöreitä. En tiedä saako näitä Suomesta, mutta etnisistä ruokatarvikekaupoista voinee kysellä. Amazon mainostaa kyseistä kapinetta nimellä falafel scoop.

Työkalun puutteessa voit muotoilla pullat kostutetuin käsin tai lusikan avulla. Käytit sitten mitä menetelmää tahansa, tee taikinasta n. 2 cm halkaisijaltaan olevia pullia, jotka lasket öljyyn ja paistat kauniin ruskeiksi. Kypsä falafel on pinnalta rapea ja sisältä pehmeä ja mehevä. Nosta valmiit pullat reikäkauhalla siivilään kulhon päälle jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Tarjoa saman tien. 



Kypsiä falafeleja voi napsia sellaisenaan hummukseen tai mutabbaliin dipattuna, tai syödä osana isompaa Lähi-itä -henkistä tarjoilua.


Vinkki: Falafel-taikinaa kannattaa tehdä isompi annos kerralla, ja pakastaa osa tai säästää jääkaapissa seuraavaan päivään, koska falafelit ovat ehdottomasti parhaimmillaan tuoreina. Jos edellispäiväisiä feliksiä on kuitenkin jäänyt jäljelle, ne kannattaa lämmittää pannulla ilman rasvaa ja syödä vaikkapa falafel-sandwichin muodossa pitaleivän tai rullarieskan sisällä tai sämpylän välissä hummuksen ja muiden täytteiden kanssa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails